Kun menin hakemaan apua, "apu" ajoitettiin kolmen viikon päähän siitä, ilman mitään muuta lääkitystä kuin masennuslääkkeitä, jotka saavat minut voimaan huonommin kuin aiemmin. Voin pahoin fyysisesti ja pääni särkee kummallisella tavalla. Olisin tarvinnut jotain lääkettä vieroitusoireisiin, enhän muuten voi lopettaa käyttämistä, koska tulen ilman lääkitystä niin sairaaksi etten pysty mihinkään. En edes menemään kouluun tai tekemään mitään tehtäviä tai lukemaan kirjoituksiin.

Kun reflat iskee, luissa tuntuu jomottavaa kipua, kaikki muutkin kivut voimistuvat, on kuumeinen olo ja välillä hikoilee sairaalloisesti, koliitin aiheuttamat vatsavaivat muuttuvat sellaiseksi tunteeksi kuin vatsasta olisi tulossa ulos jokin otus, joka välillä yrittää työntyä ulos mutta ei pysty, onnistuu ainoastaan aiheuttamaan helvetillistä kipua. Joku kutsuisi tätä tekosyyksi, minun pitäisi kestää tämä kun itse olen sen aiheuttanut (vai olenko, eikö riippuvuus olekaan enää sairaus?),  mutta ei sitä voi kestää, kolmea kuukautta, kolme viikkoa tätä morfiini- ja oksikodonikuurin jälkeen olisi ollut siedettävissä, mutta kun sekaan sotkee metadonia ja subutexiä, saa sellaiset sekareflat, jotka ovat miedommat kuin pelkät morfiinireflat mutta kestävät kolme kuukautta ja ovat voimakkaammat kuin pelkät subureflat. Normaalia elämää jatkaakseen on pakko hakea päivittäin jotain vieroitusoireisiin, tai sitten maata sängyssä koko päivä ja yrittää nukkua painajaisten sekaista unta. Tarvitsisin kolme kuukautta jossain laitoksessa, jossa saisin bentsoja päivittäin rauhoittamaan minua ja josta en voisi poistua mutta siellä olisi virikkeitä tarpeeksi. Tai sitten kolme kuukautta lomaa, bentsoja ja panacodeja ja lopettaisin subun ja metadonin seinään ja ottaisin päivittäin bentsoja helpottamaan oloa, ja jos olo menee liian pahaksi ottaisin kolme neljä panacodia. Ehkä jos olisi ihan pakko tehdä jotain niin saisin subuvedot, miedot sellaiset.

Koulusta sain yhden armovuoden lisää suorittaa kouluni, kirjoitukset jaettuna kolmeen osaan. Koska en ehtinyt tehdä rästitehtäviä en saanut nyt keväällä kirjoittaa äidinkieltä, mikä on ihan hyvä, kun se siirrettiin ensi syksyyn. Vaikka toisinaan tuntuu siltä, että paskat koulusta, ei minusta ole siitä pääsemään läpi, vaikka kirjoitin aiemmin jo L:n ja M:n, niin olen liian tyhmä että saisin suoritettua kaiken mitä vaaditaan YO-kirjoituksiin osallistumiseen. Ja nuo arvosanat sain parhaista aineistani, englannista ja kemiasta.

Mutta paskaaks tässä. Hirsipuu on oikeasti ainut varma tapa vieroittautua pysyvästi ja se houkuttaa minua kummasti. Yhä enemmän kun noita masennuslääkkeitäkin syön, minun täytyy olla todella heikko ihminen, ei minulla ole mitään tahdonvoimaa. Tai sitten voisin vain jäädä rekan alle tietämättä ise siitä mitään, tai joutua pommi-iskun uhriksi, todella lähellä sitä pommia, isoa sellaista, niin siinä ei itse ehdi edes tajuta mitä tapahtuu saatikka tuntea kipua tai pelkoa.  Harmi että pommi-iskussa kuolisi muitakin, jotka eivät halua kuolla, mutta en uskalla muuten tappaa itseäni.