Hieman outo tunne yht'äkkiä. Takana paljon juomista ja sekoilua, mutta nyt on niin orpo olo, syyllinen olo. Todella älykästä varmaan oli oksentaa kaverin tupaantuliaisissa, nyt en varmaan kehtaa olla tekemisissä kyseisen ihmisen kanssa, ja sen jälkeen nukkua jonkun toisen nurkissa. Nyt toivon että lakkaisin olemasta...
  Kun tarkemmin ajattelee, alkoholin käytöstä jää aina paha olo. En muista että koskaan olisin täysin hyvillä mielin ollut alkoholin nauttimisen jälkeen. Yleensä aina jotain sattuu joka on vähemmän edustavaa, tai sitten sanon jotain väärin tai sitten muuten vain on huono olo siitä. Mutta toisaalta, en puhuisi ihmisten kanssa ellen joisi, eikä mitään tapahtuisikaan. Ja jos tulen hyvälle tuulelle jostain muusta, niin yleensä siitäkin tulee huono olo. Ehkä olen rikkonut jotain universaalia lakia joka kieltää minua olemasta hyvällä tuulella, tyytyväinen tai onnellinen, ja siksi saan kärsiä siitä.
  No mutta ei se oksentaminenkaan ollut hauskaa, ja syyllisyydelle on tällä kertaa selkeä lähde. Ja seuraavana päivänä kävin tapaamassa vanhoja ystäviäni toisaalla, ja avauduin heille, kerroin kaiken mitä oli tapahtunut lähiaikoina, myös kaiken ei-edustavan. Siitäkin jäi paha olo.
  En osaa lopettaa sen ajattelemista, vessan, jonka lavuaarissa, lattialla ja pytyssä on oksennusta. Se oli huonon ruokavalioni takia pääasiassa viiniä, olutta ja viruvalgeeta, ehkä vähän leipämössöä. Olisi pitänyt käydä pyytämässä anteeksi ja siivota, mutta ei minusta ole mihinkään. Taidan vain lakata olemasta. Tai sitten en.