Viime päivät ovat menneet jotenkin turhan vaakatasossa. Silloin kun ei tapahdu muutoksia, olen vain puutunut ja epämotivoitunut olento. Ja varsinkin epäluova, ainoa "luova" asia, jonka viime viikon aikana olen tehnyt, on matematiikan koe, ja sekin on jo kovin huolestuttavaa.
  Kirjoittaminen tai maalaaminen tekisi varmaankin hyvää, mutta nouseminen makuu- tai istuma-asennosta on niin kovin vaikeaa. Kuulakärkikyniä lojuu pitkin lattiaa ja tuo sama maalaus on lojunut tuossa telineessä jo herraties kuinka kauan. Paletissa on kuivunutta maalia sen jäljiltä kun päätin keskeyttää luovan työni pieneksi hetkeksi - noin neljäksi viikoksi. Lähes... Lähes neljä päivää siitä kun viimeksi kiinnitin huomiota luovaan kirjoittamistyöhöni.
  Nyt päätin ettei enää päihteitä, ellei työtä tule tehdyksi. Kunhan se vain pitää niin kaikki on hyvin - ja voisin lukea päihteiksi myös turhanpäiväisen makoilun ja dataamisen. Ehkä olisi jopa parempi jos dataisin enemmän kuin makaisin sängyllä, niin voisin jopa joskus onnistua siirtymään dataamisesta vaikka puhtaaksi kirjoittamiseen.
  Onneksi en sentään tunne mitään vetoa teeveetä kohtaan. Se todennäköisesti tuhoaisi lopunkin luovuuteni ja jättäisi minut vain pieneksi rasvapalleroksi. Dataaminenkaan tuskin tekee erityisen hyvää luovuudelleni, mutta toisaalta, Wikipedian jokapäiväinen selailu on opettavaista - varsinkin kun sitä tekee noin kolme neljä tuntia päivässä. Jonkun näköinen tiedonjanoisuus on minussa vielä tallella.
  On ihanaa päästä vuodattamaan tänne se kaikki tuska, jonka toimettomuus synnyttää minussa. Se ehkä paikkaa hieman sitä luovan tekemisen laiminlyömistä, tarkemmin ajateltuna. Jos olisin kirjoittanut taas jonkun uuden novellin tai "runon", voisin senkin vielä lisätä tähän, ja olla hetken edes hieman tyytyväisempi itseeni.