"Olen taiteilija, koska hikoilen sängylläni laskuhumalan kourissa sunnuntai-iltana, takanani päivä dokaamista..." Näin sanoo mieleni ruumiilleni (puolillaan oleva pullo lojuu lattialla, otin jo huikan pari, tekisi mieli lisää, mutta tiedän ettei se jäisi siihen), jotta se suostuisi kestämään tätä rääkkiä vielä jonkin aikaa, mutta ruumiskin on jo oppinut että kyseessä on vain valkoiseen viittaan pukeutunut valhe. Mieleni on valhettelija ja ruumiini on pirstaleina, mieleni taitaa valehdella juuri siksi, että sekin on pirstaleina eikä halua nähdä peilikuvaansa elämän virrassa. Ainakaan oikeaa peilikuvaansa.
  Viikonloppu on aikaa juhlimiselle, joku siitä selviää ilman yhden yhtä ekstaasitablettia, ilman yhtäkään olutlasillista, ilman viininhurmaa tai viinaa ja cocktaileja. Nautin viikonlopusta, mutta en nauti sen loppumisesta, tahdon hurmiossa rakastella koko maailmaa, en nähdä sen hitaasti murenevan ja paljastavan olevansa vain illuusio tai deluusio, mieleni perukoilla oleva, piilevä halu. Kulutin 2 ekstaasipilleriä ja puolitoista litraa viiniä kolmen päivän mittaan. Nyt olen syyllinen, olen rikollinen, 
olen väärässä, varmasti.
  Ei yhden yhtä tyttöä silti. Olen yksin kuin appelsiini Pohjanmerellä, enkä ole kovin kaukana appelsiini-mentaliteetista. Ehkä taiteilija-juttuni eivät ole niin kiehtovia kuin kuvittelen, ehkä vastakkainen sukupuoli ei pidä tyypeistä, jotka vetävät aineita onnettomuuteensa, sitten lypsävät sääliä tai esiintyvät suurina taiteilijoina. Väitän itselleni, että olen puoleensavetävä, mutta ilmeisesti en sitä ole. Valehtelen itselleni, voisin vain rehellisesti ruveta runkkaamaan ja aivan kirjaimellisesti ruveta vetämään aineita yksinäisyyteeni. Ehkä kirjoitan hahmoista, jotka kokevat suuria romansseja, ehkä luon itselleni rakastajatar-hahmon. Ehkä kuihdun kaikessa hiljaisuudessa, yksin ja aivan yksin, tai sitten kuvitelmieni seurassa...
  Näistä päihdetarinoista on alkanut tulla turhan arkisia, pitäisi varmaan vähentää tätä touhua, mutta sitten taas mitään ei tapahtuisi... Mutta haluanko oikeasti että tapahtuu, vai makaisinko yksin sängylläni mieluummin?