Anteeksi kuinka, miten nämä liittyvät toisiinsa? Miljoonat ihmiset kuitenkin harjoittavat kahta jälkimmäistä, ja jauhavat ensimmäisestä. Ensimmäinen saakin uskonnollisia piirteitä ja iskulauseena se on rakkaiden johtajiemme huulilla aina kun täytyy suorittaa jotain äärimmäisen kyseenalaista, väkivaltaista ja yksilön kannalta laitonta.
  Sain kuunnella tänä kauniina auringon täyttämänä päivänä ihmisten henkistä runkkaamista asepalveluksesta ja "venäjänuhasta". Ihmiset jauhavat Venäjästä ja miten tuo suuri kaksipäinen kotka uhkaa pienen pientä rakasta isänmaatamme, kunnes saavat orgasmin. Kai se on heidän tapansa pirstaleina hurmiossa rakastella koko maailmaa, ja rakkaampaakin rakkaampien johtajiemme keino ohjata rahaa "puolustukseen" ja synnyttää Nato-mentaliteettia. ISÄNMAA! Isänmaa... ISÄNMAA! Ja Jumala ja vapaus ja ihmisoikeudet ja Nato!
  Yksi nahkapäinen ystäväni sanoi: "Kyllä ihmisoikeudet ovat ajatuksen- ja sananvapautta tärkeämpiä..." Ja mitäs ajatuksen- ja sananvapaus sitten ovat, ja millä vapaudella ihmisoikeuksia puolustetaan?
"Kaikki sellaset saatanan narkkarit pitäis vaan perkele tappaa..." Hän lateli lopuksi. Ja missä nyt ovat ne ihmisoikeudet? Ja kyse kun oli kannabiksen, tai siis kaikkien miedompien huumeiden laillistamisesta, niin miten narkomania ja kuolemantuomio tähän liittyy?
  Ihmetyttää hieman kyseisen ja kyseisten ihmisten asenne... Ilmeisesti olisin jo kuollut jos rakkaampaakin rakkaampaakin rakkaampien johtajiemme tavoitteet olisivat vastaavia, ja varsinkin jos yhtä yhtäpitäviä. Tämä ihminen kyllä toi esille sellaisen kysymyksen sananvapaudesta kuin: "Eikö fasisminkin pitäisi olla sanavapauden turvaamaa?". Hän ei kyllä itseään fasistiksi lukenut, mutta unohti myös että kyllähän fasismia saa kannattaa (lain mukaan), kunhan ei osallistu siihen liittyvään rikolliseen toimintaan. No toisaalta saahan kannabiksen laillistamistakin kannattaa, kunhan ei osallistu siihen liittyvään laittomaan toimintaan...
  Kyllä silti oli mukavaa pitää pientä debaattia, varsinkin kun se tapahtui pukuhuoneessa, ja siihen liittyi huutamista, selkäni takana selkeä ylivoima (kerrankin) lopuksi ja vastapuolelta täysin sekavia vasta-argumentteja. Nautin siitä toden teolla, kerrankin kun sain olla "oikeassa", "oikeassa" niin selkeästi että simpanssikin olisi tajunnut sen, vaikka sillä olisi ollut revolveri, jonka kahvassa tuo iki-ihana hakaristi. Tunsin itseni taas paljon älykkäämmäksi, ja kun nahkapäinen ystäväni oli yksin, en menettänyt hermojani ja alkanut täristä jännityksestä.