Kännissä täällä kotiluolassain kirjoitan, itken melkein, on ikävä vanhoja hyviä aikoja, tietyn kahvilan vessan pesuaine tuoksuu kesälle... Mutta onneksi asiat maistuvat nyt taas onnellisuudelle... Vähän, vain vähän, nousuhumalan onnelle ja villikaalin harhoille, kesä tulee, puree perseeseen lactuca virosan savulla... Tänään aion olla vähän onnellisempi kuin koko aikaisemman ajan, tänään muutan elämäni suunnan, joko kuolen tai sitten elän kuin alkoholisti, kesäviinaavaisia ja juhlia...
  Töitähän en saanut... Kukkaa tulee kesäkuussa... Helsinkiin vie ystävien tie, minä jään aurajoen rannoille... Mutta kirjailijahan minä, ehkä joku katsoo minua kunnioittavasti kunhan vain kirjoitan täydellisyyttä hipovaa tekstiä... Elämä runoformaatissa?