Ainiin, kirjoitin kuitenkin varmuuden vuoksi itsemurhakirjeen oloisen tekstin "Kun mä kuolen" luettavaksi siinä tapauksessa, jos kerran olen oikeasti myrkyttänyt itseni ja kuolen. Tai jos lähiaikoina kuolen johonkin muuhun. Voi olla että olisi hieman kummallista jos joku vaikka murhaa minut sen sijaan että kuolen oman käden kautta, kun tuo kirje on kirjoitettu kuin olisin juuri tehnyt jotain peruuttamatonta ja kuolisin muutaman minuutin sisään.
  Olen ilmeisesti jollain tapaa pakkomieltynyt myös itsemurhiin, ja varsinkin siihen että juuri minä sillä tavoin pääsen hengestäni. Haluan että luullaan että järjestin oman kuolemani, että kykenen hallitsemaan omaa elämääni ja sitä milloin se päättyy. Ei ole ehkä leikin asia mutta maailmassani mikään ei ole pyhää, ei jumala, ei isänmaa, ei lapsuus, ei vanhemmuus, ei moraali eikä kuolema. Kaikki ovat ihmisen omia keksintöjä, enkä minä kunnioita ihmisyyttä - enää.
  Kummallinen tuokio. Luulisi että mieleni olisi täynnä kauhua ja kuolemanpelkoa, mutta ei, itseasiassa mieleni on aika rauhassa, vatsassa tuntuu vähän kummalliselta, mistä kie johtuu, mutta mieleni on rauhassa ja se on erittäin miellyttävää. Taidan olla aika tavalla sekaisin kaulasta ylöspäin, ehkä hieman myös selkärangasta, mutta omapahan on ongelmani kuten juuri te sanoisitte ja sanotte niin kovin usein.
  Tälläinen tyhjä tunteettomuus on loppujen lopuksi aika pelottavaa, ahdistavaa - masentavaa. Mutta ei, enhän minä mitään noista tunne kuin paperilla ja teoriassa. Terve ihminen pelkää kuolemaa? Olen kuitenkin eutanasian kannattaja, ja välillä tuntuu kuin minullekin kuolema olisi jonkinlaista eutanasiaa. Kaikki sellaiset asiat kuten hän muistuttaat minua että elämässä on plussapuoliakin, mutta tarkempi ajattelu taas tuo esille sellaisen pienen, melkein mitättömän, faktan etten minä saa nisstä nauttia kovin usein, ja silloin kun juuri kuvittelen ettei tämä voi loppua, tulee loppu ja palaan baselinelle enkä enää koe nousuja.
  Ehkä pitäisi vielä varmuuden vuoksi keksiä hyvät viimeiset sanat tähän blogiin, mutta mitkä ne voisivat
olla? Hyvät (olemattomat) lukijat, harmillisen myrkytykstapauksen vuoksi, en ehkä kirjoita tähän blogiin vähään aikaan, esimerkiksi en enää ikinä, mutta olkaa hyvät ja keksikää jotain jotain parempaa vapaa-ajan vietettä odotellessanne. Huumori lievittää kovintakin tuskaa?