Ilmeisesti en sitten olekaan kuollut. No melkein se jopa harmittaa, mutta ei aivan, kun kerran mukaviakin asioita sattuu silloin tällöin, ainakin siis sinä aikana kun en ollut kuollut. Mutta silti, takaisin lukioon huomenaamulla, mutta unirytmiä ei ole ja pää on sekaisin tärpätti- ja kynsilakkahuuruista. Aamulla on luultavasti sellainen ihana väsymys ja päänsärky jota olenkin tässä jo toivonut jonkin aikaa...
  Puntalarock oli hauska juttu. Alkoholia ja heinää, ystäviä ja musiikkia. Kun on kaksi päivää sellainen sekavuustila päällä, joka on siis kokoajan miellyttävä, ei edes krapulaa, voi nauttia olostaan aivan vapaasti puhua ihmisille ja olla vapaa säälittävän elämän kahleista. Ihmiset oli mukavia, eivät sellaisia kuin jokapäiväiset ihmiset, vaan aivan erilaisia...
  En ole vieläkään alkanut kirjoittaa puhtaaksi sitä esikoisromaaniani, vaikka on tarkoitus ollut. Laiska olo, passiivinen oikeastaan ja lehmät lentävät sinä päivänä kun tämä passiivisuus poistuu elämästäni. Pää särkee, oksettaa ja huimaa... Nyt ei ole enää yhtään kivaa. Sitten vielä se huominen koulu, rakennus täynnä idiootteja, mutta onneksi vain neljä tuntia, vähän tasoittaa shokkia. Kirjat pitäisi ostaa, mutta menin sitten juomaan ne kirjarahat, no en nyt ihan, mutta osan...
  Puntalasta lähdettyä ei ole kunnon taukoa tullut juomiseen, yksi päivä krapulaa siellä täällä, mutta krapulaa sekin eikä kunnon selvyyttä. Voi olla että etyylialkoholi + asetoni + tärpätti = aivovaurio, ei ihmekään että on ollut niin oudon jumittunut olo. Toivottavasti yläpää alkaisi taas toimia kunnolla... Vesikin maistuu tärpätille, mutta en ole ihan varma onko sitä joutunut sinne... Ettei se vain olisi tärpättiä?
  Motivaation nollataso ei tee hyvää koulunkäynnille, voisin vain yrittää tappaa itseni antaakseni itselleni hieman lomaa todellisuudesta, tai siis no... Yksin tulen kuitenkin olemaan, ystävät ovat jossain muualla kuin täällä. Haluaisin itsekin olla jossain muualla kuin täällä, mutta kait se on pakko, elämä on perseestä, eikä kait muuksi aio muuttua, luultavasti koskaan.
  Elämänhallinta on jalo taito, mutta en taaskaan ole varma onko se mahdollista, ehkä vain niille joille tavoitteet elämässä ovat sitä mitä TV-shop tarjoaa. Minä sitten taas suuruudenhulluna sekopäänä en saa mitään, mielenkiintoisia tapahtumia ja hetkiä ja kokemuksia kun ei voi ostaa TV-shopista. Niitä pitäisi lähteä metsästämään, mutta passiivisuus hallitsee mieltäni ja sydäntäni... Se saattaisi raivostuttaa, mutta on aivan liian impulsiivistä iskeä nyrkki läpi ikkunasta tai sytyttää talo palamaan.