Taas tämä aika vuodesta, joulu, tai jotain. Valot palaa ja kaikki on niin miellyttävän iloista teennäisesti, valoista ja rahankulutusta. No, minä en ainakaan anna rahojani suuryrityksille, kun ostin savua ja olutta niillä rahoilla. En sitten tiedä onko se parempi, mutta ihan rehellisesti viettäisin joulun ystävien kanssa puistonpenkillä humalaisena, kuin perheeni kanssa. Ehkä se johtuu perheen keskinäisistä suhteista, mutta en minä kovin suuri joulun ystävä olisikaan, vaikka minulla ei olisi perhettä.
  Lapsena joulu oli kyllä mukavaa, se kyllä johtui ahneudesta, mutta mukavaa se silti oli silloin, ja osasinhan minäkin valehdella, väitin tietysti että joulussa oli parasta jouluruoka tai sauna, kun silloin en ymmärtänyt vielä miksi aikuisten mielestä ihmisten perheen kanssa oleminen oli niin tärkeää. Luultavasti hekin valehtelivat ja viettivät, ja viettävät yhä, joulua koska se on tapa ja on paljon vaikeampaa ja häpeällisempää olla viettämättä sitä.
  Tässä kuitenkin on ollut sellainen motivaation puutteen jakso, etten ole jaksanut syventyä kirjoittamaan esikoisteostani, enkä sitä toista romaania. Johtuu varmaan siitä että masentaa, koko ajan on sellainen olo kuin kaikki olisi sortumassa kasaan eikä mistään tule mitään, sormissa on vastenmielistä ihottumaa, olen laiska ja haisen pahalle. Elämä tuntuu nyt enemmän kidutukselta kuin elämältä, melkein taas sorrun itsemurha-aikeisiin...
  No ideoita on silloin kun niitä ei pysty toteuttamaan. Nyt tuntuu siltä että olen jotenkin aivovammainen kun en pysty hallitsemaan omaa toimintaani, en pysty liikkumaan kun haluaisin ja niin edelleen. Tämä hetki on ehkä poikkeus kun  jaksoin kirjoittaa tänne, mutta mitä hyötyä tästä sitten on? Ainakaan kirjoitustaito ei pääse ruostumaan. Maalaaminenkin on jäänyt taka-alalle enkä ole saanut vielä sitä tilaustyötä alkuun...
  Proosan tuottaminen on kyllä paljon antoisampaa kahviloissa, se on totta se. On tietysti pakko kirjoittaa kynällä, se on hidasta ja raskasta, mutta jos pystyy keskittymään niin tuottaa paljon kauniimpaa tekstiä kuin tässä koneella. Niin, se täytyy myös kirjoittaa lopuksi puhtaaksi. Aivan ja sanoitustenkin kirjoittaminen on unohtunut, en ole saanut yhtäkään omaa kappaletta vielä valmiiksi. Paskaa, kaikki on paskaa ja elämä on syvältä.