Tänään on ollut hieman omituinen päivä... Viikonlopun ja eilisen jäljiltä kuvittelin olevani tähän mennessä jo kuollut tai ainakin käytännössä koomassa, mutta ilmeisesti en, en ole mitenkään erityisen masentunut tai ahdistunut, on ehkä hieman epämukava olo, mutta silti aika tunteeton ja turha. Sain ruotsin aineen valmiiksi loppujen lopuksi vaikka se raapaisi sydämestä kun vajavaisilla ruotsin taidoillani sävelsin tökerön tekstin josta paistaa että olen koettanut käyttää liian monimutkaista ilmaisua, enkä ole osannut pysyä aiheessa. Silti täytyisi keksiä itä tuolle matikan kursseilta tippumiselle teen.

  Nyt alkaa ahdistaa kun ajattelin että joudun opolle puhumaan, kun olen kaiken kuitenkin laiminlyönyt ja jos joudun johonkin testeihin tulee ilmi tietyt asiat... Enkä oikeasti edes halua (tai en ole varma) saada hullun leimaa otsaani, eikä ne psykiatrit, psykologit ja lääkärit kuitenkaan osaa asialle tehdä mitään. Enkä kasvokkain pysty puhumaan itsestäni ja asioistani, vaikutan vajaamieliseltä kun yritän selvinpäin puhua (yhtään mistään) ja tekopyhää keskiluokkaista korkeastikoulutettua "alan ammattilaista" on vaikea saada sitä ymmärtämään.

  Lääkärit eivät ole muutenkaan olleet kovin avuliaita minua kohtaan, aina kun olen terveyskeskukseen vaivautunut minut on sieltä ajettu ulos mahdollisimman nopeasti, oli sitten kyse ihotaudeista tai mystisistä päänsäryistä. Hyödyttömiä voiteita ja paracetamolia saan niin paljon kuin haluan, mutta kaikesta oikeasta hoidosta saa taistella kynsin hampain. Päänsäryt pysyvät yleensä silloin poissa kun poltan heinää, mutta nyt kun en ole useampaan päivään polttanut enkä saanut mistään, pää on särkenyt ja se on tätä outoa toisella ohimolla tuntuvaa särkyä, jonka aikana teksti näyttää vilistävän silmissä, en pysty keskittymään enkä siedä valoa, joskus meinaa lentää laatta. Tämä on vaivannut jo kesästä lähtien, mutta heinää polttaessa sitä ei huomaa tai sitä ei ole.

  Nyt kun on ollut muutaman päivän selvänä on ollut hieman oudohko olo. On aina välillä ahdistanut ja silloin tekisi mieli polttaa savut tai ottaa muutama nappi, mutta kun niitä ei ole. Alkoholia en rupea enää lipittämään niin paljon kuin joskus ennen, sillä on aina seurauksensa. Tuntuu kuin oma elämä olisi jotenkin etäällä, kaipaan nyt sitä heinän tarjoamaa aistien herkistymistä ja kaiken nautinnon kasvamista, saisin ehkä syötyä jotain ja kemian tehtävät hoidettua, vaikka läksyjen tekeminen silloin on aika epäilyttävää...

  En edes pysty tuottamaan sellaista mielipuolista tajunnanvirtaa kuin normaalisti, en pysty keskittymään, osaan vain tarkkailla kurjuuttani ruumiini ulkopuolella. Ahdistus kasvaa, hikoilen ja vapisen, tänä yönä ei tule juurikaan nukuttua ja mitä silloin huomisesta tulee. Pääkin alkaa särkeä enkä tähän aikaan voi ottaa särkylääkettäkään, eikä se auta nukkumaan tai rauhoittumaan, pahoinvointi ja vapina jää mutta ainakin kipu lähtisi. En jaksa enää edes kirjoittaa.