Sitä huomaa kuinka yksinäinen ihminen on, kun joutuu juomaan viskinsä yksin, syömään kaikki rauhoittavat lääkkeensä itse ja ainoastaan yhdet huulet koskettavat hänen kääntämäänsä jointtia. Ja se kertoo paljon ihmisestä muutenkin. Kaipaan puheseuraa jostain syystä paljon, johtunee siitä jostain syystä minulla on näiden päihteiden tuoma hyvä olo, vain hyvää seuraa vailla täydellistä. Ja silloin loppuvat sanat ja alkaa apaattinen lama.

Sitten muutaman päivän päästä ollaan todellisuudessa. Samassa huoneessa olen, mutta pienet asiat ovat vaihtaneet paikkaa, ja löydän mielestäni sekavia muistoja. Melkein kuin humalassa olisi sekoillut, mutta koordinaatio on ollut kunnossa mutta ajatus ei pelaa. On ainakin parempi olo kuin ennen, nyt ei tee mieli takoa nyrkkiä läpi ikkunasta tai muuta vastaavaa. On rauhallista ja uneliasta, ei mitenkään euforista. Tälläinen voisi olla jonkin ihmisen normaali olotila.

Kirjoitusvirheitä ilmenee ja maailma vaikuttaa varsin surrealistiselta. On vaikea ajatella pitkiä lauseita, joita normaalisti kirjoitan. Ajatukset eivät kisaa vaan mielessä vallitsee selkeys, mutta minä tarvitsen kiksit. Heinä on paljon parempi kuin nämä napit vaikka ryynit halpoja ovatkin. Pitäisikö kirjoittaa millaista on hankkia näitä aineita, miltä tuntuu aina silloin tällöin elämä katujen varsilla ennemmin kuin sisällä? Elämä tuntuu romaanilta kun sitä ajattelee kuvien äänien ja tunteiden sijaan sanoina. Sanat ovat kauniita mutta kertovat liian vähän ja kertovat vain mitä kertoja haluaa kertoa.

Mielen palaneilta raunioilta on jo savu kaikonnut, mutta tilalle on astunut kesäisen aamun sumu. Mutta kesäaamun jälkeen tulee taas talvi ja ruohonkorret jähmettyvät paikoilleen. Rehottava metsä on nyt kokoelma patsaita. Silloin kuin aurinko paistaa täällä on kaunista, palaneen talon rauniot eivät pane vastaan nuoren puun juurille ja antaa majan muurahaisille. Pian ilmestyy lintuja ja käärmeitä, sitten nisäkkäitä, mutta kesä ei tule enää koskaan. Kesän rakkaus on hukkunut talven pakkaseen.

Sitten tulee ensimmäinen selvä aamu ja mitä ajattelen? Milan Kunderan Elämisen sietämätöntä keveyttä. En ensin edes tiennyt kyseisen filosofisen kirjailijan sukupuolta, arvelin hänen olevan nainen kirjoitustyylinsä pohjalta, vaikka päähenkilöistä yksi on heteromies, toinen pettävä heteronainen, kolmas epäitsevarma mies joka on naimisissa ja neljäs alistuva tarjoilijatar. Tässä kirjassa näiden neljän ihmisen elämät kietoutuvat jotenkin yhteen ja heidän elämästään paljastuu miten elämisen tarkoituksen puute tekee siitä sietämättömän kevyttä, eikä keveys ole välttämättä positiivinen asia. Siinä koko kirjan ajatus. Käytännössä se on vain rakkauskertomus ja sen filosofiakin on aika pinnallista, vaikka tuossa tarkoituksettomuuden keveydessä on jotain ideaa. Mutta silti, se on naiivia, sillä elämä on käytännössä kuitenkin raskasta, sillä harva on siunattu tälläisellä tarkoituksettomuuden keveydellä. Loppujen lopuksi, jos kokee elämänsä tarkoituksettomaksi, jos on niin onnekas ettei joku muu pakota ottamaan taakakseen omaa tarkoitustaan, ja tarkoituksettomuuden liian "kevyeksi" niin sen kuin keksii itselleen jotain tarkoitusta.

Elämisen sietämättömässä keveydessä myös sanasto oli aika harvaa ja itseään toistavaa, ja kun kertoo kyseisesta romaanista, huomaa miten itsekin toistaa samoja sanoja. Täytyy muista laajentaa sanavarastoaan sillä se on hyväksi kirjailijan uralle, jos sellainen ura olisi. Täytyisi kirjoittaa jotain kunnollista että voi olla kirjailija. Ja mitä minä teen? Toimitan tyhjää tietenkin. Ainakaan tänään se ei aiheuta hengenahdistusta.

Kun lukee tätä merkintää, täytyy muistaa että se on kirjoitettu muutamana eri päivänä vaihtelevissa tajunnantiloissa. Miten tälläinen oikutteleva ihminen voi olla kirjailija. Jos joku lukee kirjan niin eikö hän yleensä toivo että yksi kirja pysyy jossain rajatulla alueella eikä hypi aiheesta toiseen ja mielialaltaan ylös ja alas. Masennus ja mania sopivat yhteen jos on diagnosoitu bi-polaarinen mielialahäiriö, mutta ei jos olet vain määrittelemätön sekopää, joka haluaa olla kirjailija, joka yhdessä kaiken muun kanssa laskee minut sekopäiden kategoriaan.