Tänään on taas ihmeen ontto olo, vaikkei niin huono muuten, mutta sellainen tunteettomuus on vallannut mieleni synkät kolkat. Tekee mieleni kirjoittaa, mutten keksi mitään, sillä ei ole oikeastaan mitään valittamisen aihetta, eikä mitään onnellisuuden lähdettä jota hehkuttaa. Ahdistavaa tämä ajatuksettomuus: olen olevinani aloitteleva kirjailija, enkä saa kirjoitetuksi yhtä lyhyttä ja ytimekästä tekstiä blogiini, saatikka sitten mitään muutakaan. Ajatukset vain harhailevat, niin kuin äidinkielen tunnilla, kun arvio erään tekstin tyylistä ja sävystä muuttui itkuvirreksi ihmiskunnan sielunelämän tuskallisesta kuolemasta ja Suomen kansan tavasta ottaa liian vakavasti julkisuuden henkilöiden touhut.

Löysin sellaisen suht mielenkiintoisen teoksen, "Lutka" oli sen nimi, ja kirjailija Helen Walsh. Kun luin sisäkannessa olevan lyhyehkön kirjoittajan esittelyn, en voinut olla lainaamatta sitä: Walsh ilmeisesti "veti ekstaasia jo ennen ensimmäisiä kuukautisiaan ja toimi transvestiittiprostituoitujen parittajana Barcelonassa kuudentoista vanhana". "Lutka" luultavasti kertoo Walshin omaa tarinaa, sillä siinä on samanlainen aihepiiri. Päähenkilö Millie O'Reilly "on kaunis, hävytön ja sekaisin", harrastaa piittaamatonta irtoseksiä lähinnä naisten, erityisesti huorien, mutta myös yhden tai kahden miehen kanssa, vetää kokaiinia ja on opiskelevinaan yliopistossa. Kirja sivuaa myös hänen parhaan ystävänsä, Jamien, elämää ja Millien suhdetta häneen ja sen suhteen rappiota. Minkälainen mies ei pidä tarinasta, joka sisältää intiimejä kuvauksia lesbojen huumeseksistä? Erityisesti mieleen jäi kirjan lopuilla olevat juhlat, joissa Millie nai jotain teinityttöä vessassa ja ottaa kuvia hänestä ja suunnittelee masturboivansa niitä katsellessaan, mutta lopulta hukkaa laukkunsa (jossa kamera oli)... En sitten tiedä onko Walsh biseksuaali ja tälläinen ihminen, mutta kiinnostava hedonismia pursuava romaani on kyseessä, ehkä kirjailijakin on yhtä kiintoisa kuin tuotantonsa. Hän on kirjoittanut kai jonkin toisenkin romaanin, mutta se kertoo muistaakseni jonkun suvun tarinan eikä ole yhtä ajan hengessä kuin "Lutka". Kirjan nimen suomennos vaikuttaa hieman sopimattomalta, sillä eihän Millie myy seksiä, ja alkuperäinen nimi on "Brass", joka ei tietääkseni tarkoita lutkaa...

Sinänsä harmillista on että tälläinen omaankin elämään kuuluva aihepiiri on jo ehditty kaluta loppuun ja luultavasti tuollainen hävyttömyys olisi liikaa suomalaisille kustantajille ja yleisölle, esimerkkinä mieleen tuli Henry Millerin "Kravun kääntöpiiri", joka oli vielä kahdeksankymmentäluvulla sensuroitu teos, se siitä suomalaisesta sananvapaudesta, "Kravun kääntöpiirin" puolustukseksi täytyy todeta ettei kyseessä ole edes oikea pornografia, vaan kaunokirjallinen teos, joka muutamassa kohdassa käsittelee seksiä varsin yksityiskohtaisesti. Voisinhan minäkin tarinoida jotain päihteiden seksin ja rokkenrollin ihmeellisestä maailmasta, mutta loppujen lopuksi se kaikki on nautinnollisuudessaankin synkkää, jos sitä tarkastellaan kokonaisuutena, ja kuka nyt haluaa seksistä ja huumeista ja rokkenrollista lukea, vaan se halutaan kokea itse. En minä ainakaan tyytynyt siitä lukemaan.

Tuli vain mietittyä että onko sopimattomuus hyvä syy tehdä jostakin laitonta? Julkinen alastomuus on laitonta, vaikkei se ketään vahingoita, on vain sopimatonta, ei alastonta ihmistä tai kuvaa alastomasta ihmisestä ole pakko toljottaa, eikä ole pakko lukea eroottisia kohtauksia sisältävää kirjallisuutta, jos sellaista pitää sopimattomana, omilta lapsiltaankin sen voi kieltää kunnes ovat tarpeeksi vanhoja päättämään asiasta itse. Miksi siis luoda lakeja jotka perustuvat sopimattomuuden käsitteeseen?

Tuosta taas tuli mieleen lehtijuttu joka tässä oli jokin aika sitten julkaistu Helsingin sanomissa, juttu käsitteli tupakkalain tiukennusta joka kieltäisi tupakoinnin esittämisen televisiossa, kirjallisuudessa, kuvataiteessa ja niin edelleen. Käsittämätöntä että joku voi saada päähänsä kieltää "tupakoinnin esittämisen", ihan kuin ihmiset tuntisivat pakottavaa tarvetta tupakoida nähdessään jonkun polttavan TV:ssä tai lukiessaan kirjasta. Jos oikein muistan, uutinen mainitse poikkeuksena tapaukset joissa tupakointi kuvataan puhtaasti negatiivisessa kontekstissä. Eikö tämä ala jo mennä liian pitkälle? Missä on sananvapaus, ja miksi ihmisiä pitää yrittää aivopestä olemaan tupakoimatta, eikö se ole yksilön oma valinta? Ja eikö riippuvaisten pitäisi saada hoitoa jos he haluavat tupakasta eroon? Mutta ei, kiellot ja sananvapauden rajoittaminen on halpaa verrattuna vieroitushoitoihin, eikä vapaus ole minkään arvoista positiivisen julkisuuden rinnalla, kielletään vaan kaikki turha ja haitallinen, niin ei tarvitse ihmisen vaivata päätään oman elämänsä hallitsemisella ja itseään koskevilla päätöksillä. Rakas yleisö, voisimme pitää tälläisen arvonnan, jokainen veikkaa jotakin asiaa joka kielletään terveysrintaman nimissä, tämän hetkisen hallituksen valtakauden loppussa julkistamme voittajan, joka saa palkinnoksi tyytyväisyyden tunteen kyvystään analysoida vallitsevia olosuhteita ja vetää niistä johtopäätöksiä.

Aivan varmasti ensimmäinen romaanini tulee olemaan täynnä tupakoivia ihmisiä, jotka kuvataan puhtaasti positiivisesti, luultavasti lisäksi kliinisesti kuvattua huoraamista, armotonta juopottelua, kadulle virtsaamista ja muuta yleistä kaaosta. Terveysfasismi ei saa jalansijaa minun tuotannossani, ja aion sanoa mitä kieleni päällä on riippumatta siitä kuinka epäterveellistä ja turhaa se on. Täytynee vielä lopuksi huomauttaa että itse en tupakoi, jottei rakas lukijakunta kuvittele sen vaikuttaneen mielipiteeseeni kyseisestä uutisesta ja sen käsittelemästä lakialoitteesta, tai mistä lie sitten olikaan kyse...