Jälkikäteen olen alkanut miettiä miksi aikanaan edes noudatin niitä helvetin lakeja. Miksi ihmisellä olisi muka jokin velvollisuus olla töissä tai asua kiinteässä osoitteessa. Täytyy kyllä myöntää että katto pään päällä ja rahaa taskussa rohkaisee palkkaorjuuteen. Mutta minä olin noussut sen yläpuolelle, minä päätin ryhtyä toteuttamaan itseäni yhteiskunnan ulkopuolella, kuolleen miehen perinnöllä.

Ensimmäiseni menin tietysti tavernaan hakemaan ideoita. Sinne oli aina tervetullut kunhan kantoi lanttia taskussaan.
"Onko taantuma jo loppunut osaltasi kun maksat itse juomasi?"
"On."
"Missä paperinen mies nykyään luuhaa?"
"Haudassaan lepää. Rauha hänen sielulleen."
"Mutta kuka hänet hautasi?"
"..."
"Ja kuka hoitaa paperisen miehen perinnönjaon?"
"Paperisen miehen perintöä?"
"Niin."
"Ja kukahan siitä saattaisi vastata?"
"Asianajajathan ne niitä hoitaa. Eikö sinun pitäisi tietää?"