Tänään on jouluaatto, sepäs mukavaa ja lapset tietenkin iloisia. Mutta kun piti aatonaattona mennä dokaamaan ja nauttimaan muutakin, valvoa koko yö ja hankkia lievä darra. Poltin paukutkin mutta ei niistäkään tuntunut olevan apua. Väsyttää, mutta en joko saa unta tai en voi vaan nukkua kun pitää osallistua joihinkin perheen aktiviteetteihin. Ryyppykaverini päätti jättää paitansa ja tupankansytyttimensä minulle ja häipyä yhdeksän aikoihin. Silloin oltiin siis yhden toisen kaverin kämpässä. Kämpän isännän kanssa valvoimme vielä hetken, mutta hän alkoi jo nuokkua joten lähdin hiihtämään himaan. Alkoholia kului uskomattomalta tuntuva määrä ja melkein sata euroa omiin ja muiden juomiin - täytyy myöntää,  että ei helvetti, minähän olen fiksu...

Olen lähinnä jumittanut omassa huoneessani ja ollut apaattinen. Söin pari ryyniä jos vaikka vähän olo helpottaisi, päätä ei sentään särje, eikä ole ryyppyreissun aikana hampaita lähtenyt tai joku paikka murtunut - joten jotain hyvää kait kaikessa. Mutta on hienoa olla kahdeksantoista, pääsee vihdoinkin hukuttamaan rahansa baarien ja ravintoloiden pohjattomaan kaivoon. Sinne on vaan niin hinku mennä kun ei viittis pakkasella pussikaljallakaan olla. Nythän sen keksin: rupeen tästä lähtien dokaamaan aamusta iltaan... (Ei nyt sentään...)  Ei ole enää oikein varaa ja olen liian hyväsydäminen ihminen etten pysty kieltäytymään kun varaton minulta rahaa pyytää. Toisaalta olen itsekin aikamoinen siivellä eläjä enkä niin tarkka rahasta, sitä oli ja nyt ei ole enää mitä sitä murehtimaan. Olen saanut ja oli vuoroni antaa, niin luulisin. Hyväpuoli rahattomuudessa on se että se hinku lähteä jonnekin katoaa, mutta toisaalta se tuottaa stressiä ja motivaationpuutosta.