Viime aikoina olen tuntenut suurta halua puhua jollekin - en niinkään ehkä kasvokkainkaan vaan vain tarvetta kommunikoida toisen ihmisen kanssa jotenkin, jonkun sellaisen ihmisen kanssa joka oikeasti ymmärtäisi ajatuksiani ja sanojani. Jonkinlainen mielten yhtyminen on ollut scifin aiheena paljon, mutta se on myös filosofisesti kiinnostava ajatus. Koetin poistaa kaikki halut mielestäni nauttimalla pari panacodia, mutta se ei auttanut, vaikka tunnen suurta euforiaa haluan yhä puhua, ja se häiritsee minua.

Mutta mistä minä puhuisin? Haluaisin puhua itsestäni, täysin vapautuneesti, yksityiskohtaisuudella, johon en voi mennä kirjoituksissani. Toisaalta kun puhun en saa sanotuksi kaikkea mitä haluan enkä osaa jäsentää ja käsitteellistää ajatuksiani yhtä selkeästi kuin kirjoittaessani. Kirjoituksissani kiillotan elämäni pintaa jopa silloin kun yritän olla raadollisen rehellinen, toimintani takana piilevät motiivit jäävät hämäriksi. Voisin ehkä sanoa etten ole oikeasti niin pessimistinen ja misantrooppinen persoona kuin annan vaikuttaa. Saan kai jotain tyydytystä kuvittelemalla olevani maailman ainoa itselleen rehellinen ihminen, joka myöntää miten ihmisen toimintaa todellisuudessa ohjaa vain oman mielihyvän hakeminen ja sosiaaliset paineet. Olen myös itselleen valehteleva ihminen joka hakee omaa mielihyväänsä. Olen toisinaan idealisti, joskus harvoin jaksan uskoa aatteisiin ja maailmanparantamiseen ja toimia sen eteen.

Aivojeni hermosolujen synapseissa tapahtuu jotakin - niiden reseptorit ottavat vastaan välittäjäaineita ja elimistöön joutuneita välittäjäaineita muistuttavia vieraita molekyylejä. Hermosolujen välillä kulkee sähköimpulsseja - minä ajattelen, siis olen. Ajattelu on hankalaa, se täytyy myöntää, nytkin yritän ilmaista jotain filosofista liittyen tietoisuuteen ja sen määrittelyyn, mutta kieleni rajat ovat ajatteluni rajat. Mistä ei voi puhua, siitä täytyy vaieta - tätä en voi myöntää itselleni. Kuvittelen voivani luoda uusia käsitteitä, jotka laajentavat kieltäni, tiedän että päässäni on paljon sellaista mitä en vain saa ulos koska kielestäni puuttuu sanat niitä asioita ilmaisemaan, ja ehkä sanat niiden selittämiseen. 

Yritin sanoa siis että ihmisen toimintaa ohjaavat halut syntyvät aivoissa, jotka koostuvat hermosoluista, jotka koostuvat molekyyleistä. Mutta en pääse tätä pidemmälle, en saa sanoiksi sitä mitä ajan takaa, enkä enää kohta jaksa miettiä koko asiaa, sillä olen miettinyt sitä paljon, ja jo aiemmin laittanut sanoiksi, mutta en enää muista tarkalleen mitä silloin ajattelin. Muistan kyllä missä sen tein: olin matkalla kouluun aamulla, olin tietyllä tien pätkällä tietyssä kohdassa matkaa, tietyn ajan ajattelin tätä asiaa ja sitten ajattelin jotain muuta. Pointtini oli että ehkä tietoisuus ei olekaan sen ihmeellisempää kuin toiminnan tarkoituksellisuutta, on jokin kokonaisuus jolla on joitakin kykyjä ja toiminnan mahdollisuuksia, tällä kokonaisuudulla on haluja ja asioita sen ja sen halujen välillä. Kokonaisuus käyttää kykyjään ja mahdollisuuksiaan toteuttaakseen halunsa parhaansa mukaan. Niiden ei tarvitse olla välttämättä haluja, vaan siis pyrkimystä yhteen tai useampaan päämäärään.

Tietokoneen toiminta perustuu bitteihin, nolliin ja ykkösiin, en tiedä tarkasti, mutta ajatus taas katkesi. Veljeni itkee toisessa huoneessa, vanhin siskoni on tehnyt hänelle jotakin, heillä oli riita ja veljeni jäi itkemään. Niin, siis ne nollat ja ykköset saadaan aikaan tietokoneen elektronisissa osissa, jotka koostuvat molekyyleistä ja metallisista alkuaineista. Tekoälykin pyrkii johonkin päämäärään, kykjensä mukaan. Se ei ehkä kykene juurikaan kummoiseen ajatteluun, mutta ratkomaan probleemia, siitä puuttuu dynaamisuutta jota ihmisen ajattelussa on. Yritän siis sanoa että tietoisuuden täytyy olla johdonmukaisesti ajatelllen mahdollista tuottaa keinotekoisesti, jos pystytään tuottamaan toimintamahdollisuuksiltaan ihmisen aivoja vastaava kokonaisuus ja sille annetaan jotain haluja ja päämääriä, jotka voivat olosuhteiden muuttuessa muuttua. Vähän kuten ihmiselläkin? Tälläinen filosofinen teksti on raskasta kirjoittaa ja kun ei ole tehnyt muistiinpanoja on hankala seurata omaa ajatuksenkulkuaan...