The Dresden Dolls on mielenkiintoinen kokoonpano, ja mielenkiintoista musiikkia. Mielenkiintoista, eikö totta. Mukava kuunnella kun on valvonut koko yön, saanut vähän kirkasvalolamppua aamupalaksi,  ollut koulussa, mutta silti puhumatta kenenkään kanssa mitään henkevää. Ei että minua väsyttäisi mutta unenpuute alkaa vaikuttaa lievästi tajuntani tasoon. Piano ja rummut, kahden hengen kokoonpano, ja tietysti laulu, vähän niin kuin tuo eräs oma projektini, mutta bändikaveri haluaa että duosta tehdään trio jotta saadaan rumpali, että bändikaverini voisi soittaa toista skittaa. Night at the Roses -kappaleessa ei ole pianoa, vain sähkökitara ja jokin rytmi-instrumentti. Amanda Palmer laulaa. Kivaa, pidän tästä kappaleesta mutta en nyt jaksa selittää syviä tuntemuksia joita kyseinen kappale herättää. The Dresden Dolls on erilaista musiikkia, ei sellaista tavanomaista paskaa, sanoitukset ovat syvällisiä ja musiikki monimuotoista ja elävää. Jotkin kappaleet ailahtelevat metkasti, mikä tekee kappaleista elävämpiä ja yllätyksellisempiä, ei sellaista tasapaksua poppia, mitä yleensä saa kuulla.