"Herra Gordelain?" Lakitieteen tohtori Mann ojensi minulle nenäliinan.
"Olen kunnossa, ei tässä mitään..." Koetin hätäisesti siistiä ulkonäköäni.
"Oletko valmis kuulemaan krivi Cartongin viimeiset toiveet?"
"Tietenkin, tietenkin olen." Tietenkään en ollut, mutta sentään yritin pitää itseni koossa.

Mann täytti lasini ennen kuin jatkoi.
"(Kröhöm) Kreivi Cartongin viimein..." Hän lopetti lauseensa kesken ihan niin kuin minä olisin hänen puhuessaan katsellut kattoa ja mutissut itsekseni.
"Mitä?" Ehkä minä olinkin mutissut itsekseni ja toljottanut kattoa, mutta kuuntelin häntä samalla.
"Oletko varma että haluat kuulla sen?"