Paperisen miehen viimeinen toive oli jotain odottamatonta ja jotenkin myös altruistista. Hänen ehtonsa perinnön saamiselle oli että lopettaisin päämäärättömän , nautinnonhakuisen harhailemiseni elämässä, tekisin "jotain mikä todistaa minun saaneen jotain aikaiseksi". Osa tekstistä luisui ohi korvieni, mutta ymmärsin mitä hän tarkoitti jollain tasolla.Oikeastaan tähän mennessä olin vain tyydyttänyt mielitekojani monilla eri tavoilla, noussut sängystävain mielihyvän takia. Olin hedonisti joka oli lyönyt laimi kaiken mitä elämässään oli aloittanut. Eivätkä ahkerat, työssäkäyvät ihmiset siedä sitä, että joku käyttää aikaansa vain olostaan nauttimiseen. Eli työssäkäyvät ihmiset eivät pidä hedonisteista.

"Oletteko kunnossa, herra Gordelain?

"Ainakin luulen niin." En tietenkään ollut kunnossa, sillä mikään ei ollut enää niin kuin ennen.

"Niin, teidän tarvitsee vain hankkia jokin todiste elämäntapojen muutoksesta, niin hoidan paperityöt, että muut muodollisuudet pois alta." Kunpa se vain olisikin niin helppoa, sillä en tiennyt mikä tarkalleen ottaen sen todisteen piti olla, joku työpaikka tai jotain, vähemmän visiittejä tavernaan, mutta jos hoitaisin sen, hoitaisin sen kunnolla sillä halusin kunnioittaa paperisen miehen viimeistä toivetta enkä vain hankkia rahallista hyötyä. Mutta se ei olisi ensimmäinen kerta kun lupaan hoitaa jonkin asian loppuun, mutta lopulta menen siitä mistä aita on matalin.